Hyvä hotelli Tallinnassa




keskeinen sijainti ja yltäkylläinen aamiainen




Tullaan tutummiksi



Syntymäpäiväni kunniaksi ylitän nyt omia kynnyksiäni. Olen huono puhumaan itsestäni. Mieluummin kuuntelen toisia. Mutta teen nyt poikkeuksen, että vähän paremmin tutustuisimme. Tietäisitte kuka blogin takana oikeasti on.





Tallinnan konserttimatka


ystäviä, vanhaa kaupunkia ja Tommy Emmanuel



Lettipäitä


- mukeja, muistoja ja kynnen kuoseja

         #arabia #suomi100 mukit antavat muistoille siivet



Villeimmätkin unelmat voivat toteutua



tunnelmia Saara Aallon In My Wildest Dreams konsertista


 

Arkikuva 9-14/52


Aika kuluu niin, ettei perässä tahdo pysyä. Ryhtiliike on nyt täällä. Kurotaan ohi vilahtaneet viikot kiinni.
Eli jatketaan Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani - haastetta.

Viikko 9

Käyn kampaajalla joka toinen kuukausi. Aina olen yhtä ilahtunut käynnin jälkeen. Tällä kertaa erityisesti koska nyt uudistettiin pikkuisen luukkia. Vaalennettiin sinne tänne ohuita hiustupsuja, jotka sitten värjättiin punasävyiseksi. Lopuksi vielä korkkiruuvimaisia kiharoita. Tässä ollaan kampaajakäynnin jälkeen matkalle syntymäpäiväjuhliin. Perille päästyä oli käännyttävä takaisin kun synttärisankarille tarkoitetut lahjat olivat jääneet kotiin. Mulla oli aikaa istua ja kuvata :D



Arkikuva 8/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani.

                                                                                                         Postaus sisältää mainoslinkkejä





Ihka ensimmäinen ikinä boxi :)

Arkikuva 7/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani




Mitä merkistystä maailmankaikkeudessa on omilla pienillä jutuilla?

Ei mitään dramaattista. Paitsi että olen viime aikoina miettinyt paljon sitä millä on merkitystä. Mikä on tärkeää minulle ja muille. Voiko minun merkitykselliset asiat koskettaa muita. Voinko antaa toisille omaa tärkeääni niin että ymmärryksemme oikeasti kohtaavat. Että tiedämme mitä toinen tarkoittaa vaikka olisimme toista mieltä. 

Sama toisinpäin. Olenko minä valmis kuuntelemaan aidosti kun minulle kerrotaan. Tarjoanko omia ratkaisujani vai pystynkö näkemään omani yli toisen puolelle. Jos edes minulta jotain kysytään. Toivooko toinen vain, että kuuntelisin. 
Tulla kuulluksi on yksi ihmisien perustarve.
Saada kertoa on toinen yhtä tärkeä.

Minä kerron täällä ja te olette kuulolla. Kommenttiosuudessa minä puolestani olen parhaani mukaan kuulolla. Luen joka kommentin ajatuksella. Toivottavasti vastaan niin että olen kuullut viestin. 
Näin se toimii parhaimmillaan. 

Nyt on käynyt niin että olen nostanut oman rimani huikean korkealle. Olen siinä taitava. Vaadin itseltäni moninkertaisesti. En ole koskaan tarpeeksi hyvä, taitava, osaava. Omasta mielestäni. Hoputan itseäni kaiken aikaa olemaan parempi, osaavampi, taitavampi kuin mitä olen. Sinällään tässä ei ole mitään pahaa, mutta itsensä kirittäminen voi jumittaa.
Olen jumissa itseni kanssa. Siksi näitä arkikuvia peräkanaa. Viikosta toiseen. Kun en yletä siihen riman korkeuteen, jonka olen itselleni asettanut. Että osaisin blogata paremmin, hienommin, tyylikkäämmin. Olla menevä, tuleva, vauhdikas, seesteinen, tyylikäs, muodikas... ja mitä niitä kaikkia hienoja juttuja onkaan.

Mitä merkistystä maailmankaikkeudessa on minun pienillä jutuilla?

Viikon 7 kuvaksi valikoitui kuva työn kehityspäivästä. Päivän aikana tehtiin katsaus menneeseen ja otettiin suunta eteenpäin. Työelämän pysyvin on muutos. Edelliseen muutokseen ei ole ehtinyt asettua kun jo uudet tuulet käyvät ja on työstettävä tulevaa. Otettava koppi vaikka ei ole edes varma mikä merkitys uusilla asioilla on omaan työhön. Epävarmuus on muutoksen lailla yksi työelämän perusselementti.

Kuvassa menossa tauko, jonka aikana luin sähköposteja ja vastasin kiireellisimpiin. Olla jossain paikalla ja monille muille toisaalla läsnä. Sekin tämän päivän työelämää. Moneen suuntaan yhtäaikaa. 
Tykkään teknologian antamista mahdollisuuksista, mutta kuten yhdessä päivän esityksistä hauskasti imitoitiin Putoksen Aina Inkeri Ankeista: "Miksi kaiken pitää aina muuttua". Aina Inkerin narisevalla, haikealla äänellä. 
Yhdyn siihen kysymykseen. Toivon, että olisi myös hetkiä hengähtää.

Päivä oli puitteiltaan onnistunut. Mukavia ajatuksien vaihtoja työtovereiden kanssa. 
Yhdessä sinne tulevaan menemme. 

Mukavaa uuden viikon alkua kaikki te siellä <3
Täällä sinnitellään ja se on
sii juu!






Arkikuva 6/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani




Palaveri remonttireiskojen kanssa.

Arkikuva 5/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani
   *nyt kiritään viikot kiinni! :D


Laskiaispullakakku



ja miten se tehdään



Arkikuva 4/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani





Sattuman nappisuoritus.

Viikolta neljä valikoitui kuvaksi hetki kun kaikki mätsää, ilman pienintäkään tarkoitusta.
Töissä kahvitauolla aloin kuoria appelsiinia ja ensimmäinen kuoripala irtosi niin vauhdikkaasti, että se lensi hienossa kaaressa, muutaman voltin vielä matkalla tehden suoraan kahvimukiin (joka muuten on Hartwallin Jaffa - muki :D). Suorituksen viimeisteli asettautuminen oikein päin kellumaan suhteessa mukin kyljessä olevaan appelsiinin kuvaan. 

Ei voi olla totta! huudettiin siinä porukalla kaikki ja hierottiin silmiä.

Samaan suoritukseen ei varmasti ikinä pystyisi tarkoituksella. Itseltä se ei onnistuisi, mutta sattumalta hyvinkin. Näin elämässä muutenkin. Eikö vaan, että sattuma on saattaa luoda yllättäviä tilanteita, onnistumisia ja tapahtumia ilman että niiden eteen on tehty mitään. Tai on yritetty ihan jotain muuta kuin mihin on päädytty. Ja sitten on vain ihasteltu ja ihmetelty, että miten se nyt noin meni. Hyvä tuli.

Tässä sattumassa ei lopputulos ollut tavoiteltu, mutta tapauksena hassun hauska.
Se muistutti siitä miten erilaiset palaset saattavat loksahdella elämässä hyvällä tavalla paikalleen kun kaikki osaset ovat olemassa ja sattuvat kohdakkain oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ilman erityisiä ponnisteluja.
Että sattumalla on olemassa oma osuutensa asioihin. Eikä koskaan voi tietää milloin se tarttuu toimiin ja tarjoilee jotain mukavaa. 

Mukavaa lauantaita kaikki te siellä <3
Sii juu!


Mansikkainen Charlotta herkku



herkuttelu hetki & resepti


Arkikuva 3/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani.





Kahvila Kampela



uusi sarja #oannaapurissa alkaa!


Tutustutan teitä lukijoita jatkossa aina silloin tällöin omaan naapurustooni. Maisemiin, palveluihin, paikkoihin ja tapahtumiin missä itse viihdyn ja joista mielelläni kerron. Itse kullekin mieleiset paikat kertovat omaa tarinaansa ihmisestä itsestään. Näin olen huomannut.

Aloitan sarjan kertomalla missä monen muun herkun lisäksi kaupungin paras kalakeitto tarjoillaan. Missä kesäisin meri kimaltaa ja veneet keikkuvat laineilla. Paikkaan, missä pääsee saaristolaistunnelmaan heti kohta rannan kerrostalojen jälkeen kun astuu punaiseen tupaan, kahvilaan nimeltä Kampela.


Arkikuva 2/52



Vuoden ajan joka viikko yksi kuva ja tarina sen takana omasta tavallisesta arjestani.



Valoa otoksiin



 uusi kamera ja ensimmäiset kokeilut



Arkikuva 1/52



viikosta yksi kuvanosto


Tästä alkaa viikottainen arkikuvakooste. Yhden - ihan oikeasti vain yhden kuvan verran per postaus - arjen kerrontaa viikon päätteeksi. Yhden kuvan haasteella nostetaan joku viikon aikainen asia parrasvaloihin. Kuinka mahdan malttaa jättää vain yhteen kuvaan ;D? Aika näyttää.

Sain inspiraation tähän hankkeeseen Tyyli metsästämässä-blogista, missä kirjoittaja Veera on aloittanut oman arkikuvakimaransa.


Sweater Weather Tag - haaste



Tuija Satulinna-blogista muisti minua haasteellaAlkuperäiset kysymykset ovat osin syksyaiheisia, olihan haasteen ajankohta syksy.  Onneksi haaste sopii nimensä puolesta myös talveen. Sen lisäksi että haasteeseen vastaaminen on kestänyt luvattoman kauan (pöh mun kanssa!), otan oikeuden omiin käsiini ja vaihdan muutaman syksykohdan surutta talveen sopivaksi.

Sitten mennään.

Mikä on lempituoksukynttiläsi?

Noh, niitähän on vaikka ja kuinka. Olen kynttilöiden suurkuluttaja. Miehen mukaan poltan taivaan tuuliin tsiljoonia euroja vuositasolla. Roimasti yläkanttiin, sanon minä siihen. Mutta hiljaa mielessäni myönnän ymmärtäväni miehen pointin. Paljon niitä palaa.

Tuoksuvista kynttilöistä on noussut uudeksi suosikikseni Havi´s White Linen. Että on hienostunut ja raikas tuoksu. Ulkoasu myös miellyttävä.

Kommentoiduimmat jutut vuonna 2016


<3
       top 5



Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä katsauksia menneeseen. Sen lisäksi että on mukavaa käydä läpi menneen vuoden tapahtumia, on se myös hyvin opettavaa. Mikä näyttää toimivan, mihin suuntaan blogin sisältöä haluaa kehittää.

Bloggaamisessa tärkeää on yhteys lukijoihin. Se luodaan blogin jutuilla. Bloggaaja avaa keskustelun omilla jutuillaan. Lukijat ratkaisevat mitä mieltä niistä ovat. Mikä kiinnostaa, inspiroi omia ajatuksia ja kannustaa ehkäpä myös kommetoimaan.
Blogin kommenttiosuus on tärkeä paikka blogin kirjoittajan ja lukijoiden keskustelufoorumina. Siellä opitaan tuntemaan puolin ja toisin.
Blogin omat tilastot ja esim. Google Analyticin syvällisemmät tilastotiedot kertovat mistä te hyvät lukijani olette pitäneet ja mitä innostuneet kommentoimaan. Lähes poikkeuksetta suosituimmat postaukset saavat myös eniten kommentteja. Mutta ei ihan aina. Katsotaanpa.

Eniten kommentteihin inspiroineiden postauksien top 5 vuonna 2016. Jutun otsikko toimii linkkinä itse juttuun.


Sija 5
Erilainen lokakuu (luetuimpien listalla sijalla 23.) Lokakuuni oli toipumista niin leikatulle jalalle kuin mielelle. Tsemppasitte ja kannustitte kauniisti kommenteilla. Sylin täydeltä kiitän niistä kaikista <3 <3 Ihmiset ovat hyviä toisilleen. Vaikka ei oikeassa elämässä tunneta, mikään ei estä kirjoittamasta hyviä sanoja toiselle. Myös blogimaailmassa ollaan ihmisiä ihmisille.


Kasvojen pelastus


... kun oma pikku "moka" jää vaivaamaan mieltä, on tehtävä korjausliike. Ihan vaan jotta uni taas seuraavana yönä maittaisi.

Niin ??? - Ymmärrän.
Selitän tarkemmin.



Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen