Jännittää ihan kauhiast!



Mietteitä ennen leikkausta.




House of Lola



rentoa arkea
* postaus sisältää mainoslinkkejä




Ensimmäisten joukossa



Kun itselleen on kovimmin perusteltava.




Pihlajasaaressa



pehmennetty lasku kaupunkiviikonloppuihin :)





Kesä pakettiin osa 2



haikeita aikoja



Maanantai oli kesämajan sisustan purkamista, tiistaina työtä jatkettiin. Ajatukset kulkevat omia polkujaan töitä tehdessä. Mennyttä kesää sitä enimmäkseen miettii, sen mukavia hetkiä. Haikeuden tunne päällimmäisenä - kesä on vietetty. Samalla on keskityttävä siihen mitä tekee sillä tehtävää on paljon. Kummallakin meillä miehen kanssa omat hommamme. Ei niitä erikseen jaeta, ne ovat muodostuneet aikaisempien kesien kokemuksilla. Hyvä järjestys tekemisessä on tärkeää että kaikki saadaan paikoilleen, paketti huolella kasaan. Pakettihan se sitten lopulta on mikä talveksi Saareen jää.

Kuvia katsoessa voi tuntua, ettei meidän hommissa ole päätä eikä häntää. Samaa mieltä mekin olemme tuossa vaiheessa kun ihan kaikki on levällään. Mutta se on sellaista hallittua kaaosta. Kyllä se tuosta...

Pieni maskotti on meidän teltan hyvähenki. Olemme olleet vuosia tällä samalla paikalla ja yhtenä kesänä löysimme tämän pienen hahmon sammalikosta kallion reunalta. Jonkun lapsen se varmasti joskus on ollut. Pitkään kateissa. Nyt se toimittaa meillä tärkeää virkaa. Muistuttaa pysyvyydestä ja jatkuvuudesta sekä tarinoista joita kukaan ei kerro mutta jotka voi kuvitella.



Kesä pakettiin osa 1



ja kauniita maisemia



Vaikka lomalla ollaan ei aika Saaressa ole ollut pelkkää lekottelua. Kesäkodin ja samalla koko kesän paketointia tämä on. Työntäyteistä ja tunteikasta.

Eilen maanataina purettiin ja pakattiin teltan sisustaa. Astiat ja tavarat kannellisiin laatikoihin. Kangastavarat lähtevät mantereelle. Ne eivät talvea täällä kestä.

Matot on jo viety aikaisemmin mantereelle. Ne pestään siellä. Mutta teltan puulattian päällä olevat muovimatot me pestään ja kuivatellaan hyvin ennen kuin ne kääritään rullalle. Kiva ottaa matot puhtaina käyttöön taas keväällä.

Kuka muistaa vielä Kansallisosakepankin KOP:in? Sen oravapankin. Mulla on isältä jääneet vieheet täällä muistona. Ei niitä isä enkä minä ole käyttänyt. Ovat vaan muistoina menneistä. Hassua miten sitä säilöö jotain tuollaista aarteenaan. Pitää sillä tavalla kiinni muistoista.


Päiväkahvi kalliolla



ja pinkkikimallusta kynsissä



Kaatosadetta ja auringon paistetta




elämän kupruista ja hyvistä hetkistä





Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen